Kellin ja mun tiet kohtasivat maaliskuussa 2008, kymmenistä muista seropi hauva ehdokkaista valitsin juuri tämän persoonallisen näköisen reppanan

Kelli oli saapunut kotkasta, jota ennen oli 2kk viipurin irinan tarhalla, jonne oli mennyt n. 2kk:ikäisenä kun se oltiin löydetty roskiksesta ihan roskapussista.

Ei ihan helposti oo alkanut tän neidin elämä=(

Kotiutuminen alkoi hyvin pelokkaasti, koska neiti oli ensimmäistä kertaa kunnon kodissa, jossa oli katto pään päällä, lämmin peti ja ruokaa saatavilla.

Ensimmäiset päivät tyttö lymyili vaan jossain nurkassa pelokkaanna, mutta öisin se rupesi tutkimaan paikkoja ja hyppi jopa meidän sänkyyn innokkaana, mutta taas aamulla pelko tuli takaisin. Meni viikko että sain kellin luottamuksen ja sitten päästiikin paremmin seuraavan ongelman kimppuun eli ulkoileminen, se oli suoraan sanottuna täyttä h****ttiä, koira ei liikkunut mihinkään ja tärisi vaan, tätä jatkui n.2 viikkoa ja raukka vielä linkutti toista takajalkaansa, ilmeisesti oli tarhalla sen satuttanut. Näiden viikojen aikana tuli kyllä niin epätoivoton olo, et mihin mä oon oikeen ryhtynyt. Mutta onneks sitten eräänä iltana tuli läpimurto meiän alakentällä kun yritin innostuttaa taas jälleen kerran likkaa liikkumaan niin yhtäkkiä se rupeskin liikkumaan ja loppujen lopuks riehuttiin puolisen tuntia likan kaa kentällä, silloin näin siinä ihan eri koiran, juuri sellaisen mitä olin toivonutkin!

Näiden alkuviikkojen aikana tottakai vein kellin eläinlääkärille saamaan rokotukset ja madotukset ja sitten tuli puheeksi kun kelli ripuloi vaikka saa hyvää ruokaa jne, no eläinlääkäri halusi näytteet ja taddadaa sillähän oli p****leen giardia (venäjän vesistöjen p*askaloinen) ja eikun koira eristyksiin yhteen huoneeseen ettei se tartuta sitä lapsiin tai meihin (epätodennäköistä mutta mahdollista) no saatiin se hallintaa muutamalla antibiootti kuurilla ja madotuksilla. Vasta puoli vuotiaana likka oli täysin terve, paitsi päästään, ihmispelko on paha, tänä päivänäkin.

No jokatapauksessa kelli tottui hyvin lapsiin ja muhun ja siitä tuli päivä päivältä ihanempi, kelli pääs myös tallille messii ja siitä tulikin sen lempi paikka, se oli hyvä koska siellä se pääs tutustuu talli likkoihin ja näin saatiin hoidettua ihmispelkoa. Laitumet on kelli lempipaikka=)

Miehet oli kellille pahin tapaus, kesti 4 kk kun kelli meni mun miestä haistelee. Jos vieraita miehiä tuli liian lähelle niin raukka pissas ja kakkas alleen=(

Näiden parin vuoden jälkeen ollaan edelleen siinä pisteessä että vieraita aikuisia pelkää, mutta sitä pystyy hillitsee ja haluttaessa saan se tekee tuttavuuttakin. Muita eläimiä ja lapsia kelli rakastaa!